Minä kuvittelen, että olenko saanut tämän hyvän ajan liian helposti. Miksi minä olen ansainnut olla onnellinen? Siinä samassa herään ja muistan, että rämmin suossa ja hangessa puolitoistavuotta, etsin itseäni ja tarkoitusta olemiselleni. Pääsinkin johonkin, mutta vaikeaa se oli. Se on kuitenkin kannattanut, elossa ollaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Meidät kasvatetaan taakka ja ansio -periaatteeseen niin salakavalan vaivihkaa. Tunnemme huonoa omaatuntoa, jos joku asia napsahtaa kohdalleen ilman tulta ja tappuraa. Se on väärin! Kuka määrää, että kaiken saamamme eteen pitää vuodattaa verta ja hikeä? Tämä on varmaan jotenkin suomalaista ja alkukantaista. Voisimmeko kuitenkin vain olla iloisia tapahtuneesta? Ei joka asiasta tarvitse maksaa!