Huh!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minä selvisin siitä. Tämän blogin luomisesta.Minulla pitäisi olla kyllä hyvät perustaidot näihin tietokonehommiin, jonkunlaista koulutustakin on tullut joskus hankittua. Ensimmäistä kertaa kuitenkin olen tällaisella asialla ja se tullee näkymään niin ulkoasussa kuin tekstissäkin.

Jostain vain sain voimaa ponnistaa. Jotain uutta ja erilaista, ehkä jotain paljastusviettiä siis sosiaalisessa ja ulospäin suuntautuneessa (ainakin ajoittain) luonteessani varmaan sitten on.

Todellakin, varoitan, näissä kirjoituksissa tulee olemaan asia-, kirjoitus- ja loogisuusvirheitä. Tarkoitus ei ole olla niistä mitään. Tämä kirjoitetaan täysin omalähtöisesti. Joten virheistä ei kannata huomautella (jos joku tätä nyt sattuu lukemaan). Paitsi ehkä joku kommentoida virheitä voi hyvin rakentavassa ja kannustavassa muodossa. J Sitä paitsi me ainoat lapset olemme kuulemma vähän huonoja kuulemaan kritiikkiä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa minun kohdallani.

Mietin kovasti myös todellista paljastumista. Miten osaan vetää rajan siihen, miten paljon osaan ja haluan itsestäni tai ystävistäni paljastaa. Kaikki ratkennee aikanaan. Nyt vaan tohinaa.

Olen keski-ikää (kääk!) lähestyvä, omasta mielestäni, nuori nainen. Asun pääkaupunkiseudulla ja tällä hetkellä viiletän sinkkuna ja olen oppimassa jälleen "kunnon sinkuksi". Reilun vuoden olen sydämeni pirstaleita koonnut. Ja nyt vasta tuntuu siltä, että olen valmis lähtemään ulos ja katsastamaan maailmaa. Tosin en aio hyökätä ulkoilemaan pelkillä kiikareilla, sillä en edes usko, että onni tipahtaa syliin hakemalla. Ehkä meidät sittenkin on tarkoitettu kahlaamaan tiettyä opinreittiä elämämme, jotta voimme kasvaa omassa mitassamme ihmisinä.

Elämän, kasvamisen ja oppimisen ajattelu sopivina annoksina onkin yksi mieli puuhistani. Todellakin sopivina annoksina. Sopivassa seurassa voi uppoutua muutamaksi tunniksi syvällisempiinkin keskusteluihin. Mutta liiallinen päteminen ja jeesustelu ei tähän kasaan uppoa. Suurentelijat ja pikkusielut voivat puolestani kehitellä aivan keskenään. Kärsimättömyyttä on kuitenkin jäljellä vielä sen verran, että yleensä samassa asiassa pysyminen, pelkkä toisto tai liian hidas tahti tuottavat vain puutunutta istumalihasta, ja onkin päästävä jo eteenpäin.

Edellä mainittu tulee näkymään myös tekstissäni. Sillä yhdessä asiassa pysyminen tuottaa vaikeuksia. Kun ajatus kerta kaikkiaan jo lentää seuraavaan, solut ovat yhdistelleet edellisestä jotain aivan irrationaalista tahi sitten ei.

Pysy kuitenkin kyydissä jos tänne löydät! Yritän kirjoittaa kokemuksista ja ajatuksista, pienissä ja isoissa, sekä pienistä että isoista. Yleensä kuitenkin kirjoitan sivussa katsojan roolista, huomioita, ajatuksia ja mahdollisesti myös kehitysideoita, koska opettamiseen löytyy takuuvarma epäpätevyys elämän oppikurssista. Ehkä siinä sivussa paljastuu myös minusta jotakin. Että sitä kuvitteleekin olevansa viisas ja oikeassa, ja kuinka itseä ärsyttääkään kaikkitietävyys, "tässä sulle valmis paketti" ja käsittämättömän yksikantaiset ajatusmallit. Mutta minä en olekaan vielä valmis tai viisas. Kirjoitan vain huomioita katsastusasemalta ihan omasta näkökannastani.

Tervetuloa katsastusasemalle!

Pieni hirvi