Minä olen löytänyt sen bailu-minäni taas. :) Cool!

Se katosi seurustelussa ja piileskeli reilun vuoden eron jälkeenkin komeron nurkassa. Nyt se kuiskii ja huutelee ensimmäiseltä hyllyltä vähän väliä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minusta on taas ihana tavata ihmisiä ja pelata silmäpeliä ja tutkailla mahdollisuuksia ja ajatella hulluja kuvioita. Minulla on mahdollisuus ihan mihin vaan! Kukaan ei moiti minua, jos viivynkin reissullani aamuun. Minä voin jutella ja flirttailla ihan kenen kanssa haluan. Cool!

 

Mutta ukkomiehiin minä en enää kajoa. Sellainenkin suhde on tullut joskus kokeiltua. Se oli tavallaan turvallista ja toisaalta jännittävää. Onneksi tajusin lopettaa sen. Vähän sen jälkeen heppu erosi ja kävi näyttäytymässä uutena vapaana miehenä. Ei kiinnostanut. Se bussi oli jo matkannut.

Nyt minä haluan vapaan tuolin. Miksi punkisin samalla jakkaralle, jos vieressä on vapaa paikka tarjolla? Tässä nyt en kuitenkaan vannomaan käy, jottei se taas tule vastaan…

 

Mutta on aika vaikea ymmärtää niitä jatkuvasti pettäviä avioituneita. Ollaanko sitä niin ”mukavuuden haluisia”, että ei haluta järkyttää talouden vahapintaa? Jos suhde ei toimi, niin miksi siihen kuitenkin tyydytään? Muutos on vaikea, eikä sitä ehkä jakseta käydä läpi. Kerranhan täällä vain ollaan ja tarkoitus olisi ottaa juuri tästä elämästä kaikki hyvä. Ei pitäisi elää toisen kautta tai toisen vuoksi (lapsienkaan), vaan ihan jokainen elää itse itselleen. Lähimmäisiä ja rakkaimpia huomioiden ja rakastaen voi sitli ajatella itseään. Itsekkyys ja narsismi eri muodoissaan ovat sitten eri juttu.

 

Vaikka minulla ei lapsia olekaan, niin kehtaan sanoa, että aivan liian moni vanhempi elää lapsilleen tai vain lapsien ehdoilla. Moni nainen elää miehelleen ja mies naiselleen, jotkut vanhemmilleen, jotkut idolilleen. Lasten (ja lähimpien) rakastaminen ja heistä huolehtiminen on tärkeää ja välttämätöntä, jopa antavaa. Täysin omistautuneelta vanhemmaltako lapsi niin oppii olevansa yksi ratas hirmuisessa koneistossa? En usko.

 

Hyvät ihmiset, kuka sinun elämäsi kokee, ajattelee, tuntee? Kyllä, juuri sinä itse.