Eilen tuli käytyä vähän viihteellä. Hubaa! Tosin olin aika hyvissä ajoin jo kotona, mutta kotiin mennessäni pääsin elämäni paskimpaan taksikyytiin. Kuski kaahasi kuin hullu, myös kaikista töyssyistä. Sanoinkin kuskille, että kyllä oli elämäni karsein taksikyyti. Tulipa käytettyä reisi- ja vatsalihaksia, että pysyin tilataksin penkillä. En kyllä itsekään ole niitä rauhallisimpia kuljettajia, mutta jos kyydissä on joku, niin yritän sentään seurata toisenkin matkustusmukavuutta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minua harmittaa kun ihmisiä tulee tarkkailtua ja seurattua aivan liian vähän. Olisi kiva istua kahvilan ikkunapaikalla ja seurata ihmisiä liikennevaloissa tai kadulla. Miten erilaisia ratkaisuja ihmiset tekevät, minne he katsovat tai minkälaisen ilmeen he nostavat kasvoilleen. Tämä täytyy toteuttaa lähiviikkojen aikana.

Koska aivosoluni tuntuvat liikkuvan tänään tahmeasti, palaan arkiaskareisiin ja tänne siis myöhemmin. Tänään olen iloinen siitä, että olen terve ja uskallan mennä eteenpäin. Maailmahan on täysin edessäni avoimena. Kumma, että päivän positiivisuutta ei himmennä edes hämärät muistot eilisestä tanssiparketin superketkuttelijasta. Että sitä on seksikäs ja tyylikäs muutaman viinilasin vauhdittaneena… J