Musiikilla on tosi mahtava voima. Tämä päivä uhkasi käynnistyä tosi huonoksi, mutta musiikki pelasti päivän. Meinasin alkaa känkkäämään kunnolla aamusta, jotenkin se sitten meni ohi. Tänk gaad!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Moni on miettinyt vaihtoehtoa, kummasta luopuisi näöstä vai kuulosta, jos olisi pakko. Kysymys varmaan loukkaa näkö- tai kuulovammaisia, koska se arvottaa vammoja. Toivottavasti tämä ei loukkaa heitä. Vaihtoehtojen vertaileminen ei varmaan edes sinänsä ole mielekästä, koska me näkevät ja kuulevat pystymme vain arvaamaan ja käsittämään asian vain lyhyellä aikavälillä. Sitä paitsi ovathan kuulovammaiset sitä mieltä (ainakin yleisesti), että he pärjäävät oikein hyvin ilman kuuloa, eivätkä välttämättä edes haluaisi kuulla. Ja varmasti myös näkövammaisissa on vastaavia mielipiteitä.

Henkilökohtaisesti olisi hirvittävää menettää kuulo. Musiikki on jo mielenterveydellisesti niin tärkeää ja kuuleminen yleensäkin. Kuinka paljon voi kuulla rivien välistä, äänenpainosta, tauoista ja sävystä. Tosin lukea voi myös ilmeistä, eleistä ja olemuksesta, joten en kyllä olisi valmis luopumaan näöstäkään. Puhumattakaan luonnon, ihmisten ja eläinten näkemisestä. Sen verran pinnallinenkin taidan olla. Mutta jos pakon edessä olisin, niin ehkä kuitenkin luopuisin ennemmin näöstä. Onneksi tätä valintaa ei kuitenkaan tarvitse tehdä.

Nostan hattua kaikille kuulo- ja näkövammaisille, jotka selviävät oikein hyvin elämässä, ilman meille näkeville ja kuuleville itsestään selviä asioita. Sillä vaatteiden, värien, hiusten mallin, meikin jne. jne. valitsemiset vaatisivat todellista luottamusta ystäviin. Tai jos musiikin kokeminen rajoittuminen rytmin tuntemiseen, ovikello ilman valoa olisi turha, et voisi kuulla millaisella äänellä rakkaasi sinua kutsuu jne. jne. Ja niin vain tässä maailmassa selviää ilman noita ”muka” todella tarpeellisia aisteja. En varmaan edes osaa ajatella mihin kaikkeen näkemättömyys tai kuulemattomuus vaikuttaisi. Eivät "puutteet" nyt niin vaikuta toimintaan kuitenkaan; Minäkin olen tanssinut kuulovammaisen kanssa discossa ja tiedän naisen, joka täydellisestä sokeudesta huolimatta meikkaa itsensä.

Ihminen on kyllä sopeutuvainen. Ja niinhän se on, mitä paremmin sopeudut, sen helpommalla pääset. Pienet kapinat matkanvarrella värittävät arkea, mutta omaa elämäänsä pystyy ennemmin vain hankaloittamaan sopeutumattomuudella. Siitä ehkä enemmän ensi kerralla.