Jokaiselle on olemassa se joku.

En usko! Se on romanttista hömppäpömppää. Kuulostaa toki ihanalta ja lohdulliselta, toisaalta surulliseltakin (joko se meni?), mutta ei pidä paikkaansa. Ainakaan minä en usko. Minä uskon, että voimme rakastua useampaan ihmiseen elämämme aikana, toiset vain jaksavat tehdä yhden rakkauden eteen enemmän töitä kuin toiset, jossain suhteessa todellista rakkautta ei ehkä ollutkaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sielunkumppaneitakin voi olla useita. Ja vaikka kokemukseni seksuaalimaailmassa pohjautuvatkin heteroversioon, niin noita kumppaneita voi olla sekä miehissä että naisissa. Sehän on sielunkumppanuus, ei mitään fyysistä.

 

Minä uskon, että elämän aikana voi siis rakastaa montaa ihmistä. Tietysti on olemassa vielä useamman eri ”luokan” rakkautta, lapsi-vanhemmat, vanhemmat-lapsi, sisarusrakkautta, ystävärakkautta ja sitä kuuminta; rakkaus-rakkautta. Siirtymät noissa kentissä tosin tapahtuvat yleensä vain luokan ystävärakkaus ja rakkaus-rakkaus välillä. Näin minulle on käynyt, tosin luokasta ystävärakkaus ei ole siirrytty R-R -luokkaan vaan juuri päinvastoin ja sieltäkin on sitten voitu tippua pois.

 

Vaikka osa suhteistani on varmasti ollutkin vain ihastumista, niin uskon, että niissä on ollut myös rakastumista. Mutta rakkautta? Kyllä, siitä kirjoitinkin jo aikaisemmin, ja kirjoitan ehkä vielä joskus. Onkohan rakkaus kaikille sama asia? Luulen, että ei ole. Ihmiset kokevat rakkaudenkin eri tavalla. Tai niin, ei kai muuten kyseltäisi, mitä rakkaus on... 

 

Minä uskon, että voin vieläkin rakastaa uutta ihmistä. Minä kerään voimia, rohkeutta ja etsin kohdetta, kokonaisuutta.

 

Sydämeni ja rakkauteni ei ole rajallinen, se ei jakaudu osioihin tai palasiin, se ei piirry viivan sisäpuolelle vaan punaista väriä voi riittää yli laatikon. Sydämeeni voi mahtua rakkautta vieläkin enemmän.