Ihmisten tulkitseminen on kyllä ajoittain tosi haastavaa. Välillä oikein miettii, että onko minulla päässä vikaa, kun ihan selvästi on edellisenä päivänä kuullut jonkun henkilön sanovan jotain ja tänään asia onkin toisessa yhteydessä jo aivan toisin. Mikään ei ehkä ole ärsyttävämpää kuin tällaisen ihmisen kanssa kiinteän yhteistyön tekeminen. Tänk gaad, että se on kauempana minusta nykyään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yleensäkään en ymmärrä ihmisten paskan puhumisen tarvetta. Pienet valkoiset valheet ovat erikseen, mutta suoranainen asioiden vääristely ja kääntäminen on ihan eri asia. Olen ollut tekemisissä yhden ihmisen kanssa, jonka puheita oli syytä harkita kahteen kertaan aina. Jos hän ilmoitti sään olevan tiettyä tyyppiä, niin ennemmin kannatti itse tarkistaa. Miten ihmeessä jotkut ihmiset saattavat ”suojella” itseään tai asiaansa niin paljon, että ajautuvat kertomaan täysiä valheita. Sitä kai se kuitenkin on, hetkellistä tilanteesta pääsemistä ja unohtamista, luulossa, että asia unohtuu. Kaiken lisäksi asioilla on aina taipumus tulla ilmi ja niin ollen jäljet ovat hyvin lyhyet. Kuinka hetkessä ja pisteessä nämä ihmiset voivat elää? Ei mahdu minun tajuntaani nyt tai ikinä. Perussuomalaisellahan menee melkein kakka housuun kun näkeekin poliisin. Hiki nousee otsalle ja syke nousee pari pykälää kun liikenteessä näkee poliisiauton. ”Mitä mä tein? Ajoinko ylinopeutta? Ylitinkö suojatien punaisilla?” Olikohan se Jörn Donner, joka jossain joskus on sanonut, että kukaan muu kuin suomalainen ei seiso tyhjällä kadulla punaisissa liikennevaloissa, odottamassa pääsyä kadun yli. Niin tunnollisia me olemme. Kun äiti kerran on sanonut, että punaisilla odotetaan, niin punaisilla odotetaan, vaikka katu olisi tyhjä.

Miten valehtelevat seli-seli maakarit saattavat kuvitella antavansa paremman, tehokkaamman, tunnollisemman tai arvokkaamman kuvan itsestään. Minä en ymmärrä! Kun sellaiset ihmiset ovat minun mielestäni alinta sakkaa, joita itse asiassa en edes yritä ymmärtää. Pysykööt he loosissaan ja tapelkoon keskenään. Minua ei kiinnosta! Maku menee kyllä äkkiä ihmisistä, jotka toteavat super-kertoilijoiksi. Ja miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos tyypillä ei ole kuitenkaan mitä asiaa sanottavaa, vaan kuuntelu menee arvailuksi niin voihan sitä aikansa paremminkin käyttää. Piste.