Meillä kaikilla on mies-/naisihanne. Sitä on luonut jonkunlaisen ihannepuolison mielikuvan. Hänessä on erilaisia ominaisuuksia, mutta yhtä kaikki; hänessä on PALJON hyviä ominaisuuksia. Huonoja puolia hänellä on ehkä muutama, koska olemme muka realisteja. Ja mitä todellisuus tarjoaa? Ennemminkin todellisuus tarjoaa tasapainossa hyviä ja huonoja puolia. Kuinka paljon olemme valmiita joustamaan IRL-kumppanissa?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nuorempana ihannemieheni oli tumma. Kolme ensimmäistä pidempää suhdetta koin vaaleiden kanssa. Aikaisemmin ajattelin, että itseäni nuorempien kanssa en kyllä voisi seurustella, kunnes kohtasin itseäni vähän vajaan kymmenen vuotta nuoremman exäni. Nykyäänhän hankaluus on suhtautuminen vanhempiin miehiin… Urheilullisuus on aina ollut listalla, kunnes totesin jakavani elämäni taiteilijan kanssa, ei puhettakaan urheilullisuudesta. Suhde alkoholistiin ei koskaan ollut listallani, kunnes huomasin olevani ”parantamassa” erästä exääni (syteen meni!). Näitä esimerkkejä löytyy minunkin elämästäni useita. Entä sinun?

 

Luomme siis mielessämme haavekumppanin, mutta uskon, että joustavuus todellisuuteen on kuitenkin suurempaa kuin tavoitteellisuus. Minä tahdon olla niin sinisilmäinen, että uskon ihmiseen ja inhimillisyyteen, hyvään. Tiedän, että suurella tavoitteellisuudella varustettuja ihmisiäkin tallaa lähellämme, mutta en välittäisi heitä seuratakaan.

 

Eikö olekin arvokasta löytää joku ihminen, jonka kanssa on hyvä olla? Jonka lähellä tunnet itsesi hyväksi, olosi turvalliseksi ja itsesi täydemmäksi. Mikä voisi olla ihmissuhteessa tärkeämpää? Jos joku ulkoinen mitta ei todellisuudessa täytä ihannekumppania, niin mitä merkitystä sillä on? Iän, hiustenvärin, pituuden, ammatin, perhetaustan, lapsien, asuinpaikkakunnan (varallisuudesta en halua edes puhua) ja/tai taakse jätetyn menneisyyden merkitys todellisuudessa on sinun käsittelykyvystäsi riippuva tekijä.

Miten valmiita olemme hyväksymään ihmisen ihmisenä, eikä ulkoisten mittareiden kuumekäyränä?

Jokainen vetää kuitenkin omat rajansa. Jokainen on valmis oman käsittelykykynsä asteikolla. Oman käsittelykyvyn puutteesta ei ainakaan pitäisi syyttää muita.

 

Ai miksikö? Kyllä, näitäkin minä pohdin, ja todistelen myös itselleni. Nuo asiat on hyvä todeta aika ajoin, koska pienuuteni ja epävarmuuteni joskus yllättää. :)