Ihmisten välinen kommunikointi tuntuu olevan välillä vaikeaa. Vaikka sanat löytyisivät, silti emme aina ymmärrä toisiamme. Johtuukohan se osittain ajatusten rytmistä ja ”taajuudesta”? Minä taidan uskoa siihen. Yleensä puhutaan siitä kuuluisasta henkilökemiasta. Joidenkin ihmisten kanssa vain on samalla aaltopituudella ja toisten kanssa ei natsaa yhtään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaikka yleensä tulen toimeen todella monenlaisten ihmisten kanssa, on muutamia (ainakin läheisten läheisiä), joiden kanssa vaan ei juttu luista. Keskustelu on ihan väkinäistä ja varmasti molemmat tietävät, että keskustelu suoritetaan pakon edessä. Mutta silti kohteliaasti juttu käsitellään ja äkkiä kauemmas. Se on jotenkin kornia. Mutta niin korrekteja me olemme, nekin keskustelut käydään tai itse asiassa suoritetaan.

”Yhteinen taajuus” ei näyttäisi johtuvan edes kasvuympäristöstä, kulttuurista tai muustakaan sellaisesta, joka yleisesti ottaen vaikuttaa siihen, mitä ja kuka olen. Syvempää yhteyttä ja harmoniaa taajuus ei takaa, mutta kommunikointi voi olla helppoa ja ymmärrys löytyy vaivattomasti. Ja voi että minä olen iloinen niistä yhteyksistä, joita minulla on! Mutta lisää niitä voisi tietysti olla. Siinä on jälleen yksi metsästysaihe lisää!