Miten oma naama voi näyttää eri päivinä niin erilaiselta? Tiedän, tämä on nyt hyvin neitimäinen aihe, mutta kyllä se minussakin asuu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään oli hyvä aamu, perusmeikki ja tukka kiinni, ja näytin aikas nätiltä (yritän välttää liikaa omakehua). Siis ok:lta, ehkä jopa sievältä. Voiko se johtua hetkittäisestä itsetuntopiikistä? Vai nukuinko viime yönä riittävästi ja sen huomaa kasvoista?

Joinain aamuna mikään ei auta. Vaikka kuinka piirrät naamaa ja tukka onnistuisi, niin ei. Kauhealta näyttää ja siinä ei pakkeli, puuteri tai poskipuna auta. Saati sitten niitä bad hairday -päiviä, kun pussi tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta.

Voiko sisäinen vaikuttaa niin paljon ulkoiseen? Ilmeisiin tietysti vaikuttaa, mutta jopa ihoonkin?

Iloisuuteen minä ainakin uskon. Hymyllä ja positiivisella asenteella tekee reikiä muuriin. Miksi meidän pitäisi näyttää pirun arvokkailta tai luokse pääsemättömiltä? Kuka silloin uskaltaa lähestyä? Tietty jos on oikea prinsessa tai superjulkkis, niin ei haluakaan, että kaikki heebot tavoittelisivat kontaktia. Tosin suomalaiset ovat aina varauksellisia. Kovin vähissä on ne treffikyselyt, jotka olisi tehty selvinpäin esimerkiksi kaupassa, kahvilassa, duunissa tai kadulla. Muutaman tiedän tapahtuneen ystäville, mutta ei minulle. Sellaista kuulemma tapahtuu ameriikassa, jota muuten en ihannoi (se on pitkä juttu, ehkä toiste). Olisi tosi hienoa, jossa missä tahansa voisi olla ”vaarassa” joutua treffeille. Kenelle se tekisi pahaa? Ei ainakaan itsetunnolle! Ja minä olen tuppisuu myös, ei ole tullut kyseltyä… Ehkä joku päivä minäkin uskallan.