Minä en taas vaihteeksi ymmärrä miehiä ollenkaan!

Minkä hiton takia niiden pitää esittää kiinnostunutta, vihjailla/antaa hellyyttä ja huomiota ja mitään ei ole takana? Minkä takia pitää hymyillä ja liehitellä ja pyytää puhelinnumeroa ja sitten ei mitään?

Kuka osaa selittää? Muuttuuko niiden mieli sitten kun ne menevät kotiin? Miksei sitä voi sanoa?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Kiitos tapaamisesta, mutta etsin jotain muuta.”

 

Siinä se. Lyhyt, helppo, yksinkertainen. ja kaikilla on parempi mieli.

Okei, minä olen kärsimätön. En jaksaisi odottaa montaa viikkoa, hyvä jos viikonkin. Minä alan hyvässä lykyssä askarrella jo jotain muuta.

 

Mikä on sellainen ymmärrettävä yhteydenoton odotusaika? Viikko, kaksi viikkoa, kuukausi?

Ihan yleisestikin.

 

Juu, olin radalla eilen. Oli kivaa. Olisi voinut olla kivempaakin. :) Oli kyllä sellainen soita suutasi -ilta. Pysyin kuitenkin inhimillisissä rajoissa. :) Joskus sitä vaan on niin verbaalisella tuulella. Ihan hymyilyttää vieläkin. Muutama heppu jäi mykistyneenä kuuntelemaan. Ja hei, joku kävi takapuolelle, aikuisten paikassa! Normaaliin tyyliin annon käden heilahtaa.

Älkää hyvät miehet kouriko takapuolia baarissa! Jos haluatte osoittaa huomiota, niin koske olkapäähän ja kuiskaa jotain kaunista. Tai koske viivyttelevästi vaikka käsivarteen. Paljon parempi!

 

No niin, ”opettaja” vetäytyy sohvalle! :)