Tuosta omituisuuskyselystäkin johtuen, jäin miettimään että kuinkahan paljon minun käsitykseni itsestäni poikkeaa siitä, mitä muut minusta ajattelevat? Koska aina välillä tuntuu, että joillakin ihmisillä tuo käsitys itsestä suhteessa muiden käsitykseen taitaa heittää aika paljon. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Miten paljon minäkuvan käsitykseen vaikuttaa kasvatus/kasvu/kasvuympäristö koko laajassa merkityksessään? Todennäköisesti vaikutus on tosi suuri. Minäkuvan jakautumisesta sisäiseen ja ulkoiseen saa sitten vielä omat ihmetyksensä.

Miten voisimme kasvattaa muiden ja oman minäkuvan yhteneväisyyttä? Kuinka pitkälle se on edes terveellistä? Varmastikaan kaikissa tilanteissa se ei edes olisi suotavaa, mielenterveyden kannaltakaan.

Vastaako hyvä itsetunto vahvempaa omaa minäkuvaa vai päinvastoin? Olisiko sittenkin helpompi elää vain omassa käsityksessä? Ja onko tämä yksi mielenterveyttä määrittelevä tekijä?

Ihminen ehtii ajatella niin paljon. Sekunnissa rekisteröimme todella paljon asioita kaikilla aisteillamme. Käsityskykymme vain on niin rajallinen, että normaalisti pystymme hyödyntämään siitä vain pienen osan. Mutta se kaikki tieto meillä on, siellä mielen sopukoissa, niissä reilussa 90 %:ssa, jota aivoistamme emme käytä. Sääli. Vai sittenkin parempi?