Millä perusteella me määrittelemme toisen ihmisen todellisuuden oikeaksi tai vääräksi? Voimmeko me muka sanoa, että toisen ihmisen todellisuus ei ole ”oikeata” todellisuutta? Ehkä me kuitenkin koemme ja näemme asiat eri tavalla, vaikkapa vain jonkun jokapäiväisen esineen. Kuka määrittää, mikä on oikeaa todellisuutta?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jossain ehkä menee rajaa, miten yhteiskuntamme on määrittänyt ns. terveet ja mieleltään ei niin terveet. Mutta arkipäiväisemmissä asioissa asiat eivät ehkä kuitenkaan ole niin yksinkertaisia.

Minä kellun jossain rajamailla omassa ihanassa todellisuudessani. Olen menossa johonkin suuntaan, mutta nopeudesta ja päämäärästä ei ole kuitenkaan ainakaan varmaa tietoa.

Pitäisikö sitä edes olla? Onko ihminen (erityisesti nainen) vain rakennettu niin, että elämässä täytyy olla tietty päämäärä? Vai onko se vain osalla meistä rasitteena? Löytyykö se myös miehistä, vaikka he usein väittävät asian olevan toisin? Miksi elämä tuntuu helpommalta jos on selvä tavoite ja vauhti, ja ne ovat tavoitettavissa?