Minä osaan siis kirjoittaa ilmeisesti vain sellaisia netti-ilmoituksia, jotka vetävät puoleensa nelikymppisiä pätkiä. Sorry vaan, mutta minä en voi kuvitella itseäni yli nelikymppisen kainalossa. Jotenkin vaan tuntuu niin vaikealta. Tällä hetkellä olen muka vakaasti sitä mieltä, että deittailukohteen pitää olla minua nuorempi! Mikä minussa on vikana?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minä taidan olla tosi huono virittelemään kiinnostusta tuosta vaan. Jotkut ystäväni ovat bonganneet deitit veripalvelusta ja lääkärireissulta! Olenko minä liian vaatimaton? Miten se tehdään? Neuvokaa nyt hyvät ihmiset! Tosin olen kyllä todennutkin, että yleisillä paikoilla olen pahasti sisäistänyt pääkaupunkilaisen tavan tuijotella eteenpäin ”ei mihinkään” ja viimeistään jonkun siirtäessä katseensa minuun alan tuijotella varpaitani. Kun en minä niin ujokaan ole! Kyse on varmaan vaan siitä, että täytyy opetella flirttailemaan ihan arkipäiväisissä yhteyksissäkin.

Eihän kukaan tule kaulaan tai ahdistelemaan kuitenkaan, vaikka nyt jollekin hymyilisi tai iskisi silmää. Mitä sitten, jos toinen ei vaikka ole kiinnostunutkaan? Voihan sitä saada toisen osapuolen kuitenkin hyvälle tuulella. Ja jos sellaisesta herneen nenään ottaa, niin so what?