Jos jollakin on valikoiva muisti, niin miehillä. Kyllähän he muistavat työasiat, liikevaihdot, katteet, myynnit jne. Mutta auta armias kun kyseeseen tulee vaimokkeen vuosipäivä, kihlapäivä tai jonkun firaabeliasian hoitaminen. Ei tietoakaan!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Miehet muistavat jopa juoksukilpailujen aikoja, lätkätuloksia ja mäkihypyn mittoja. Mutta eivät oman puolison rintaliivin kokoa tai puolison viikko-ohjelmaa. Se on tahdosta kiinni, niin kuin kaikki.

 

Istuin kampaajalla ja luin naistenlehdestä naisten parhaista ja huonoimmista joululahjoista. Joku oli saanut joululahjaksi vessaharjan (Putsaa vaan munkin jäljet!). Jos kyseessä on ollut mies, niin minä olisin tunkenut sen hänen hanuriinsa! Joku oli saanut henkilövaakan (Ai minäkö läski?). Ja eräs nainen oli saanut mieheltään pitsiyöpaidan kokoa 46, nainen itse oli kokoa 38 (Kiitti vaan muotojen jumaloimisesta!). Miten tällaisia aliarviointeja voi tapahtua?

 

Meitä naisiahan on niin helppo lukea, ainakin lahjatoiveissa. Muuten en menisi aina takuuseen itsekkään.

Annan vihjeitä: Mistä nainen puhuu? Kuunnelkaa miehet! He sanovat monesti: Olisi ihanaa tehdä.../ Olisi ihanaa saada… jne.

Tarttukaa niihin! Jos tiedät pääsi hataraksi, kirjoita se ylös. Pääset paljon, paljon helpommalla seuraavan lahjan hankkimisaikaan.

Korut ja hoitojen lahjakortit ovat yleensä aina varma valinta. Unohtakaa kattilat ja pannulaput!

 

Kuunteleminen ei tee huonoa muutenkaan. Ja jos vaimon jutut ovat pitkästyttäviä tai ylimääräisiä, niin mistä se vaimon höpöttäminen sitten johtuu? Olisiko huomion puutetta? Nyt on joulu, anna itsestäsi!