Tänään on ollut harvinaisen hyvä sunnuntai. Ei krapulaa, ei morkkista, ei ikävää, ei tylsää, eikä paineita. Lisää tällaisia sunnuntaipäiviä!

Lisäksi minusta tuntuu, että olen nyt menossa kovaa vauhtia eteenpäin. Kohti jotain ihan uusia juttuja, joista minun viivani alle jää plusmerkkisiä lukuja, ei miinusta. Rahatilanne on tietenkin jotain ihan muuta, mutta ainahan ne rahat johonkin saa tukittua. Ja niin kauan kuin laskut saa hoidettua niin tilanne on hyvä. Mutta bilettämistä en ainakaan aio vähentää, ehkä lisään sitä, ja syön vaan vähän edullisemmin. Kun vaan karsii kaupassa käyntejä, niin rahaa säästyy.

Miten monta kertaa sitä kaupassa sortuu ostelemaan kaikenlaista turhaa ja ylimääräistä, paljon vähemmällä tulisi toimeen. Tänään haaveilin aamulla kylmästä keltaisesta jaffasta ja jäätelöstä, mutta en sitten mennytkään ja hyvin olen selvinnyt. Taas säästin pari kymppiä. Koska jos olisin tänään mennyt kauppaan, olisin ostanut suolaista ja makeaa ja suun pielistä rasvaa valuttavia herkkuja. Nyt tyydyn siihen mitä kaapista löytyy.

Eilisilta meni hyvin. Perusilta, vähän itsetuntoa kohottava, vain vähän "kolhuja", muutamia kontakteja, joista puolet jälleen "nuorikkoja". Ja itsetunnon ylistämiseksi ikäni arvioitiin taas noin kymmenen vuotta nuoremmaksi. Yes! Kyllä se vaan naisellista minääni hivelee. :)

Mutta olipas mielenkiintoista seurata eräidenkin miesten naistenpyöritystä. Muutamaan kertaan jouduin hymyilemään paljastuneelle (vähintään) tuplapyöritykselle. Yhden kundin sain aika kiusalliseen tilanteeseen ja sekös minua huvitti. Minähän en koskaan sorru moiseen! :) Kundit tekee sitä varmaan ihan samoista syistä kuin naisetkin, itsetunnon kohottamiseksi. Vai etsitäänkö aina vain parempaa? Ettei osata tyytyä mihinkään? Tietenkään ei pidä tyytyä "huonoon", ja jotkut kriteerit on asetettava. Millä kiinnostuksen asteella ylitetään haluan-tietää-lisää -raja? Pitääkö naisen/miehen olla jotenkin mystinen?