Nettideittailu-hommassa pitää kyllä olla tosi sitkeä. Tuntuu, että koko juttu on haravoimista, sattumia löytyy tosi harvoin, kellastuneita lehtiä kyllä siirtyy syrjään. Olen käynyt muutamilla nettideiteillä ja yhteensä olen tavannut niillä noin 10 tyyppiä, joista 2 on ollut ok. Siis kyllä kaikki ovat olleet ihmisinä ok, mutta vain 2 sellaista, joista olen kiinnostunut. Mutta ei niistä silti mitään sen enempää ole tullut. Kaikki pidemmät suhteeni olen aloittanut baarista tai vastaavasta. Seis, eipäs, yksi suhde on alkanut yhteisestä työpaikasta. Minulla(kin) on ystäviä, jotka ovat tavanneet juuri-sen-oikean netin välityksellä. Siksi kai sitkeästi uskon, että sieltä voi löytää hyviä tyyppejä. Ja pyörinhän minäkin siellä! Näin hyvä yksilö olisi vapaana ja Mies ei vaan sitä tiedä. Luuraa jossain nurkan takana, ihan väärässä baarissa tai aivan väärillä sivuilla…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nettiin mahtuu myös sekopäitä. Ensin erehdyt luulemaan yhden meilin perusteella, että tällä hepulla taitaa olla huumorintajua. Mutta hän osoittautuukin aivan sekopääksi jo toisessa meilissään. Lopetat vastaamisen ensimmäisen jälkeen. Meilejä tulee ja tulee. Niiden pituus vaihtelee sivusta seitsemään… Asiat heittelevät hänen parisuhdeongelmistaan seksiin. Pelottavaa! Onneksi hän ei tiedä kuka minä oikeasti olen tai missä minä asun. Tänk gaad!

Välillä mieleen juolahtaa, että miten hitossa maailmasta voi löytää selväjärkisen, hyvän ja ihanan ihmisen. Minulle sopivan. Olen kuullut kauhukertomuksia tyypeistä, jotka ovat osoittautuneet hulluiksi vasta usean kuukauden jälkeen. Itsellänikin on huonoja kokemuksia, mutta ei onneksi mitään karmeita. Pitääkö vain luottaa omaan ihmistuntemukseen ja vaistoonsa? Laittaa vastapuoli testiin tiukkoihin tilanteisiin. Heti pitää ainakin matkustaa ulkomaille ja riidellä. Niissä selviää hyvin ihmismielen tuota puolta. Ja humalassa näkee ihmisestä toisen puolen. Yleensä sen, mitä hän yrittää selvin päin ja ”kontrollissa” salata. Siis jos ero selvän ja humalaisen hepun välillä on suuri, ei hyvä. Kolme testiä ovat siis: humala/selvä, riitely (fyysisyys/psyykkisyys) ja matkustaminen vieraaseen kulttuuriin. Lisää testejä kuulisin mielelläni!  

Vaikka en uskokaan varsinaiseen miehen etsimiseen, niin jatkan sitkeää haravointia. Mitä useampi verkko on vesillä sen paremmat mahdollisuudet. Eikös niin?