Toiset auton avaimeni ovat kadonneet jäljettömiin. Gone. Samoin kävi myös kännykän handsfree-laitteelle. Gone. Ne ovat kadonneet mystisesti. Pesukone ei ole niitä syönyt, niin kuin sukkia. Mutta en löydä niitä mistään. Ne eivät olleet aamulla siinä missä niiden olisi pitänyt olla.

Aamuisin lähteminen kotoa on todella operaatio. Föönataan ja kammataan, meikataan ja kuikistellaan peiliin. Siis puolet ajasta aamuisin menee melkein siihen, että katselee itseään peilistä. Ja kun tukka ei mene hyvin ja ripsiväri tökkii silmiin, niin aamukriisi on valmis. Vielä kun maitoa valuu purkista yli kahvikupin, ihan huomaamatta tai jopa katsoessa ja leipä tippuu väärinpäin lattialle. Ja tietenkään sopivia vaatteita ei löydy, ei ainakaan puhtaana. Haluaisin juuri sen puseron likapyykkikorista. Ja sitten vielä avaimet hukassa. Kun ensin on pukenut kaikki talvikamppeet päälle ja pyörii hikisenä eteisessä, lähteä olisi pitänyt jo kymmennen minuuttia sitten. Mene sitten perhana unohtamaan vielä puhelin kotiin ja ei kun takaisin.

Mutta asian saattaa saada korjattua työmatkalla. Poppivehkeistä melkein täysiä suosikkikappale ja ilma kummasti kirkastuu. Musiikki on kyllä must!