Ihana arki on koittanut! :)

Vaikka joulun aika menikin kyllä ihan mukavasti, siis nopeasti. Olin vissiin suunnitellut kaiken jo niin hyvin, ja kaikki meni niin kuin halusin… treffejä myöten.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihmissuhdeasiat ovat vaihteeksi pyörineet ajatuksissa. Mikä hitto meissä naisissa on, kun tapaamme tyypin, niin johan sitä ajattelee, että ottaisinko tuon sukunimen jos menisimme naimisiin? Miltä se koko nimirimpsu kuulostaisi? - Ja en edes tunne vielä kunnolla koko tyyppiä!

Minkälaisia lapsia tuon kanssa tulisi, jos sellainen olisi ajankohtaista ja kävisi onni? - Hyvä kun on vielä edes pussattu.

Mitä jos se onkin tosi huono sängyssä, vaikka muuten on hirmu ihana? - Eihän siitä mitään tulee, jos mikään ei tunnu missään ja pitäisi vain näytellä.

Mitä tavaroita tuo haluaisi kantaa yhteiseen kotiin? Pitääkö minun luopua jostain tärkeästä? - Haloo, olen tavannut tämän tyypin kanssa NELJÄ kertaa!

Mihinkähän sitä yhdessä muutettaisiin? Ja miten sen sukulaisten kanssa tulisi toimeen? - Ja minä en ainakaan uskalla pieraista tuon kuulleen, hyvä kun vessassa uskaltaa käydä lirauttamassa hiljaa laitaa myöten.

Mitä huonoja ja kestämättömiä tapoja tällä tyypillä on? Ja koska ne selviävät? - Ja melkein kaikki mitä hän sanoo, vielä hihityttää.

 

Ja minä oikeasti otan rauhallisesti. Katselen, selvitän ja seurailen tuntojani, hänen tuntojaan ja suhtautumistaan. Yritän nauttia yhteisestä ajasta ja tutustumisesta. Olen iloinen siitä mitä minulla on. Enkä edes haluaisi hyökätä mihinkään, kun enhän minä vielä tiedä, että onko tämä tyyppi edes sen arvoinen! Mutta silti nuo ajatukset ehtivät jo käydä päässä. Ja eihän näitä ääneen sanota. Mitä se ajattelu ketään haittaa! Paitsi itseä vähän pelottaa, että miksi ne ajatuksiin tulevat?