Sitä viihtyy toisen seurassa koko ajan paremmin. Mutta kun on keitetty niin monessa sopassa, niin koko ajan odottaa, että kohta ilmestyy jotain negatiivista. Sitä yrittää arvailla ja jopa kehitellä, että mitä ne negatiiviset puolet ovat. Se ärsyttää itseäkin! Eikä se missään nimessä ole edes reilua!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sitten on tietenkin ne kaikki muut kysymykset, jotka risteilevät naisimmeisen pääkopan sisäpuolella.

Uusimpana ihmettelen:

Deittaileeko se muitakin naisia? Pitäisikö minunkin deittailla, vaikka vaan ihan huvin vuoksi. Minä vaan en oikein pysty. Jos olen kiinnostunut jostakin, niin olen kiinnostunut, eikä muut kiinnosta. Ja en taida kehdata kysyäkään. Jos kysyn, että deittailetko sä muita, niin tämähän ajattelee, että minä haluan jo yksinoikeutta. Enkä minä tiedä haluanko, tai en ehkä ainakaan halua kysyä sitä, ainakaan ennen häntä. Ja mieli tekisi kuitenkin. Ja kun yrittäisin nyt vaan ottaa rauhallisesti ja päivän kerrallaan. Mihin ihmeessä tässä on kiire?

Ja tämä kaikki on kuitenkin toisaalta kaikessa epävarmuudessaan niin ihanan kihelmöivää ja mielenkiintoista. Oikeasti tästähän kannattaa nauttia!

Eikä se rauhoittumisyritykset kuitenkaan mitään auta, vaikka kuinka tolkutan juttuja itselleni. Sinne se heppu hyppää ajatuksiin joka mutkassa. Ja ole siinä cool ja rauhallinen ja hillitty. Kun nuo ominaisuudet ei muutenkaan persoonaani kovin vahvasti kiinnity. Jatkan pingisottelua pään sisällä. Ja yritän nauttia, ihan kaikesta. :)